vein mummooni eilehen illalla tkoohon... ja siitä aloon miättimähän sitten kualemaa... ukko vaan nauraa... mutta tavallaan aloon pelätä kualemaa.... läheesten kualemaa...  tiärän notta meillon jokaasella lähärön aika... en mää omaa kualemaa pelekää vaan sitä läheesten... ka ukko huakaaloo... pelekääköhän se omaa kualemaansa? maan äiteelle sanonu notten haluu letkuus maata, son "lähin omaanen" avokki kun ei sellaases asias pysty sanoon mitään.... Haluun luavuttaa kaikki elimet jokka kelepaa niin etehen päin, mutta onko äiteestä antamahan "periksi"? avokki varmaan luavuttaas.... ja erelleen se määkyy viäres...... onko sillä tunteeta ollenkaan.. mää itkin sen "otto"papaakin... miten näin kaks samllaasta ihimistä voi olla näi erilaasta???? kertokaa mulle jokka on kokenu saman!?!!!!!!!! ja kello on "jo" viis en ookualeman kysymykseltä päässy nukkuun.... Ja silti mää rakastan mun ukkoo yli kaiken!!!!!!!!!! uppu mää rakastan sua!!!!!!!!!!!!!!!